(On istunut syrjässä ja kuunnellut näitä puheita. Rouva Åhlman huomaa hänet).
Rouva Åhlman:
Elma, Elma, kuka tämä vieras? Aivan pelästyin.
Elma:
Toivoako? — Olet unhoittanut, täti. Onhan siitä jo niin monta vuotta. Muistat kuitenkin, kun olit meidän luonamme maalla, sen kiltin naapurin pojan siellä järven toisella puolella. Sen pikkusen Toivon, joka usein tuli meille leikkimään kerallani "isäntää ja emäntää". Sinäkin täti pidit hänestä niin paljon.
Rouva Åhlman:
Ah, nyt muistan pikku Toivon! Ja hän on kasvanut noin suureksi mieheksi. Olkaa tervetullut! (Tervehtivät). Uskon, että teillekin on lapsuuden leikkitoverin onni kallis.
Toivo:
Kyllä, kyllä. Haluaisin puhua vaan kanssanne pari sanaa — Elmasta.
Elma: