"Se on talonpojan työksi
Aina tullut Suomenmaass':
Minkä herra maahan syöksi,
Rakens' talonpoika taas."
Kaarlo Kramsu.
Hakkapeliitta.
On usvast' astunut aamu
Jo Lytsen'in aukeillen,
Kun mustempi, murheen haamu
Taas peittävi päivyen:
On poissa Kustavi suuri —
Hepo juoksee haltiaton —
Ja puhtahan uskon muuri
Hänen kanssaan murtunut on.
Eräs urhosa poika Suomen
On maassa, haavoissaan;
Ei koittane uusi huomen
Tuon silmähän milloinkaan.
Maa ruskovi rinnan alla,
Jo silmiä peittää yö; —
Mut kuolla hän viel' ei malta,
Kun kesken on kaikki työ.
Ja toivoen tuskissansa
Hän selvähän aistelee,
Kuin Ruotsin ja Suomen kansa
Taas eistyen taistelee.
"Gud med oss!" kasvaen kaikuu ["Jumala kanssamme!">[
Taas puolelt' ystävien,
Ja "Hakkaa päälle!" jo raikuu
Kuin pauhina Pauvanteen.
Hän tempaa suitset ratsaan —
Taas säihkyvi säilän suu —
Ja lailla paatisen patsaan
Hän selkähän istautuu.