Ja hän hymyy hyvillänsä,
Tyven rauha rinnassaan,
Hyväileepi viiksiänsä,
Työväkensä luoksi saa.
Niinkuin kukko karjassansa,
Kotkottaa ja kaartelee,
Niin hän johtaa joukkoansa,
Komentaa ja katselee.
Sirpit leikkuu sukkelasti,
Seljät taipuu, oikiaa,
Herran mielest' hitahasti
Kumminkin työ sujuaa.
"Sarka puolillaan on vasta,
Hallan tuopi ensi yö. —
Lakata ei leikkaamasta,
Ennenkuin on kaikki työ."
Olki taittuu nopeasti,
Yhä sänki suurenee —
Pohjoistuuli koleasti
Hallaa ilmaan huokailee. —
Levotonna mieli sillä
Syän-alassa asustaa,
Jonka viljaa tuuli vielä
Näillä ajoin heiluttaa.
Herran työssä leikkaa tuossa
Aapo, mökin ainoa,
Rukihinsa viel' on suossa
Koskematta kokonaan.
Kalvakkana, päänsä hiessä
Päivätöitään maksaa hän,
Toisen ru'is sirpin tiessä,
Oma ru'is mielessään.
Usein miehen silmä siirtyy
Pilvettömään pohjoseen,
Usein kuuma kyynel kiertyy
Karkeoille kasvoilleen.
Äkkiä hän työstä lakkaa,
Kesken jättää lyhtehen,
Kuhilaasen sirpin nakkaa,
Astuu herran etehen.