Venäjä.
Etelästä pohjaiseen kulkeva Uralin vuoriselkä eroittaa Venäjän Aasiasta. Vuori, joka Euroopan puolella päättyy jyrkkään seinään, kätkee rikkaita jalojen metallien, varsinkin platinan aarteita.[4] Etelässä tämän suuren valtakunnan rantoja Mustan meren aallot huuhtoilevat, ja pohjaisessa Jäämeren suuret jäävuoret kulekselevat sen rannoilla. Osa tästä merestä tunkeutuu syvälle maahan ja muodostaa suurena lahtena "Vienanmeren". Luoteessa Venäjä yhtyy Ruotsiin. Itämeri muodostaa osaksi sen länteistä rajaa. Siitä pistäytyy monta lahtea maahan. Preussin, Schlesian ja itävaltalaisen Galician välillä on Puolan kuningaskunta, joka nykyään kuuluu Venäjään. Korkeat Karpatit muodostavat sen lounaiselle kulmalle luonnollisen rajamuurin Itävallan keisarikuntaa vastaan.
Venäjä on mahdottoman suuri alanko, jossa ei yhtään varsinaista vuorta kohoudu. Ainoastaan kaksi maanselkää kulkee idästä länteen ja jakaa sen kolmeen osaan. Pohjaisin näistä, niin sanottu Urali-Baltin maanselkä, on, vaikka Uralia likinnä, kuitenkin niin matala, että sen molemman puoleiset virrat ovat keskenään yhteydessä. Itäänpäin selänne kohoaa vähitellen, kunnes se Valdaissa on noin 1,000 jalkaa korkea. Suuret havumetsät peittävät sitä. Eteläisin, n.s. Urali-Karpatein selänne, on matalampi, virtojen risteilemä ja suurimmaksi osaksi viljeltyä.
Lukuisat virrat virtailevat Venäjän tasangoita. Itämereen laskee Neva. Sen rannalla, aukealla ja hetteisellä seudulla on valtakunnan nykyinen pääkaupunki Pietari putkisuorine katuineen, muhkeine palatseineen ja komeine kirkkoineen. Pietarin Moskovaan, Venäjän vanhaan pääkaupunkiin, yhdistää erinomaisen hyvä tie. Moskova on rakennettu kunnaille; sen ympärystä on viisi peninkulmaa.
Muitten muhkeiden rakennusten ylitse kohoutuu enemmän kuin 300 kirkkoa, joiden katot ovat kirjavista tiileistä ladotut eli kuitatut ja sinisillä tähdeillä koristetut. Jokaisessa tornin huipussa seisoo kullattu risti kultaisella puolikuulla. Puurakennukset, joista muinoinen kaupunki oli, joutuivat suurimmaksi osaksi sen tulen uhriksi, jolla Venäläiset 1812 Napoleonin karkoittivat pääkaupungistaan. Volga, Euroopan pisin virta, virtaa monenmoisissa mutkissa ja 60:tä suuhaaraansa myöten alas Kaspian mereen. Lukematon paljous kaloja iloitsee sen vedessä. Don laskee Asovan mereen, Dnjeper Mustaan mereen. Sen lisähaaroista on Vorskla meille merkillisin. Sen rannalla on Poltava. Sen läheisyydessä Kaarle XII urosjoukkoineen hävisi. Sukkelat, soleat hevoset käyskentelevät tämän virran rantaisilla avaroille ruohotasangoilla; suuret, voimalliset sarvikarjat ravitsevat itseään Dnjesterin rannoilla; Dnjester laskee Mustaan mereen. Urali-Baltin pohjaispuolella vielä viljavainiot metsiä jakelevat; mutta vähitellen nämä harvenevat ja pienenevät. Jota ylemmä pohjaiseen tullaan, sitä enemmän lehtipuiden sijaan havupuita ilmautuu, ja puut yhä pienenevät. Jäämeren rannikko on hyvin jylhää ja autiota. Melkein vuoden yhdeksänä kuukautena peittää jää tämän meren rantoja. Se avara vetinen seutu, jonka lävitse Viena mereen virtaa, on virtoineen vuoden suurimman osat jäässä. Kolkko ja kylmä on tämän seudun ilma. Marraskuussa jo maa peittyy paksulla lumivaipalla. Jää tulee usein kuuden jalan paksuiseksi, ja töin tuskin ihmiset voivat kovan pakkasen kouria kestää. Pensasmaiset koivut ja männyt ainoastaan voivat täällä kituen elää. Sukkelia poroja, siniharmaita kettuja, mustantummia sopuleja, valkoisia kärppiä ja jääkarhuja kiertelee metsissä, ja rannikoilla vilisee hylkeitä, merisikoja ja mursuja y.m. Täällä ei kevät iloitse virkistävine viheriöineen, ei syksy kultaisine viljavainioineen. Ankara talvi pian murtaa lyhkäisen kesän voiman, ja paukkuva pakkanen seuraa melkein välittömästi kesän kuumaa hellettä.
Venäjän Itämeren rantaiset maat ovat viljavia. Avarat koivumetsät maita peittävät. Niemen jylhissä metsissä elää vielä metsähärkä ja villisika, hirvi, metsäkauris, majava, karhu, ilves ja susi.
Keskisessä Venäjässä on hedelmällisiä viljaseutuja. Urali-Baltin eteläisillä tienoilla ihmiset kuitenkin pääasiallisesti elävät kaupalla ja teollisuudella; mutta mitä etelämmäksi tullaan, sitä hedelmällisemmiksi ja isommiksi vainiot muuttuvat. Siellä onkin varsinainen peltoa viljelevä Venäjä. Tämän seudun eteläpuolella leviävät Mustan ja Kaspian meren pohjaispuoliset suuret arot. Nämä ovat kuivia, hietaisia, puuttomia tasangoita, jotka tavallisesti ovat alangoita vähää ylempänä, peltoakin täällä tosin viljellään, mutta karjanhoito on kuitenkin varsinaisena elinkeinona. Äärettömät laumat hevosia, sarvikarjoja ja rasvahäntäisiä lampaita elamoi näillä mehevillä ruohotasangoilla. Muutamilla seuduilla, varsinkin itäpuolella on maa suolaista ja siis melkein kasvitonta.
Etelä-Venäjän ilmanala on samanlainen, kuin eteläisen Euroopankin. Saksan pähkinät, granaatit, viikunat, kastanjit y.m. täällä kukoistavat; viiniäkin kasvaa Krim'in kaakkoiskulmalla.
Venäläiset.
Melkein kaikki Venäläiset kuuluvat kreikkalais-katoliseen kirkkoon. Tämä yhdistää nämä avaran valtakunnan asukkaat toisiinsa niinkuin jäsenet ruumiisen, jonka pää, tsaari, Jumalan näkyväinen välittäjä maan päällä, on Keisarina ja ylimmäisenä pappina. Hartauden harjoituksissaan Venäläiset ovat oikein innollisia.