Afrika, maailman suurin niemimaa, on kolmesti Euroopan kokoinen, täyttää 550,000 neliöpeninkulman pinta-alan; siinä asuu noin 150 miljoonaa ihmistä. Aasiaan Afrika yhdistyy Suezin kannaksella. Sen pohjaisrantoja Välimeren aallot huuhtelevat, Atlanti lännessä ja Indianmeri idässä aaltoilevat. — Afrikan suurin osa on kuumassa ilmanalassa; päiväntasaaja (eqvator) jakaa maanosan kahtia. Meri ei tunkeudu lahtina syvälle maahan. Senpätähden maa onkin suurimmaksi osaksi tuntematonta; sen rannikot ainoastaan tunnetaan. Monet matkustajat, jotka ovat sisämaahan samonneet, ovat terveytensä ja henkensä menettäneet. Etelä-Afrika näyttää olevan suuri laakso, jota maanosan poikki kulkevaan ylänköön yhtyväiset vuoret ympäröitsevät. Tältä ylängöön Zambeza- ja Kuenza-virrat y.m. juoksevat. Iso Niger-virta laskee länteenpäin Guinean lahteen, ja siitä luoteesenpäin kohoutuu Sudan ylänkö; tämän ja Hadesch-ylängön välillä on Ala-Sudan. Pohjaisempana kulkee ääretön Saharan erämaa koko Afrikan poikki ja tämän pohjaispuolella Välimeren rannalla on Atlas-vuorilla täytetty Berberiä. Hadeschin pohjaispuolella on Nubia, josta pääsemme alamäkeä Egyptiin, jossa Niilin virta tulvailee.
Afrika on yksitoikkoinen ja vedetön maa. Ilmanala on maanpinnan kuumin. Lunta ja jäätä tuskin tunnetaan. Hietakivi-vuorista alituisesti heiasteleivat auringon säteet ja kohoilevaiset lämpimät ilmavirrat kuumentavat ilman niin, että nekin Afrikan osat, jotka ovat lauhkeassa ilmanalassa, ovat jotenkin kuumia. Yksi vuodenaika muuttuu toiseksi pikaisilla rajuilla ja myrskyillä. Afrikan suuremmassa osassa on monina kuukausina alituinen kaunis ilma, kirkkaalla ja pilvettömällä taivaalla, jonka kauniista sinisestä loistosta meillä ei ole aavistustakaan. Joka aamu aurinko nousee yhtä kirkkaana säihkyen ja täyttää kaikki huikaisevalla loistolla, jota silmä tuskin sietää. Aamusta iltaan porottavat nämä polttavat säteet yhtä lämpöisesti, kunnes kuuma aurinko yht'äkkiä meren aaltoihin alenee. Heti sen jälkeen peittää ihana tähtitaivas Afrikan yön, ja Euroopalaiset täällä näkevät heille ennen tuntemattomia tähdistöjä. Kun sadeaika alkaa, keräytyy synkkiä pilviä pinoittain ennen kirkkaalle taivaalle ja himmentää auringon. Rajut myrskyt nyt seuraavat, ja rankkasateet vierivät virtoina alas virkistämään janoista maata, joka pian pukeutuu viheriään vaippaansa. Mutta lakkaamattomat rankkasateet täyttävät ilman höyryllä ja synnyttävät kosteuden, joka helteen tekee tuskalliseksi. Mätähöyryjä nousee laaksoista ja synnyttää lukemattomia hyönteisparvia. Tänä vuoden aikana Euroopalaiset enimmästi sairastuvat kuumetauteihin, jotka tavallisesti heille kuoleman tuottavat. Länsirannikot varsinkin ovat terveydelle vahingollisia. Koko Saharassa ja Niilin maissa sataa kuitenkin kovin vähä, samoin on laita monissa Etelä-Afrikankin seuduissa, joissa joskus on monta vuotta kestävä pouta. Välimeren rannoilla ja Kapmaassa ei ole varsinaista sadeaikaa. Ne ovat siinä suhteessa Etelä-Euroopan tapaisia, vaikka vähemmän sateisia.
Kultaa rouhitaan Afrikan vuorista ja huuhdotaan sen virroista. Myös rauta-, vaski— ja hopea-malmeja on vuoren helmassa. Erämaa on keittosuolasta rikas. Muuten Afrikan kivennäisvaltakunta on köyhä.
Afrikan parhaat kasvikunnan tuotteet ovat: riisi, Indialainen ohra, pomeransit, sitroonit, taatelit, apeleipäpuut, öljy, pippuri, kahvi, sokuriruoho, gummi, tupakki, indigo, puuvilla y.m. Suuria metsiä on ainoastaan Välimeren rannoilla ja kääntöpiirin sadevyöhykkeessä. Kasvit eivät yleensä täällä ole niin runsaita ja meheviä, kun Indiassa ja Etelä-Amerikassa. Varsinkin Etelä-Afrikan kasvullisuus on paljon jälellä. Suurilla aloilla kasvaa ainoastaan ruohoa. Kapmaa on kukkarikas. — Eläinkunta eroaa suuruudellaan, voimallaan ja kesyttömyydellään. Afrikalainen norsu on vaikea kesyttää; kömpelö rhinoceros taistelee jalopeuran ja tiikerin kanssa; monet myrkylliset käärmeet väijyvät metsissä saalistaan; hyenat ketoja kiertelevät; suurissa virroissa hirmuiset krokodiilit ja möhkeät virtahevoset kämpivät; puiden latvoissa lukemattomat apinat rääkyvät sekä papukaijat ja muut linnut ihania höyheniänsä suorivat, ylängöillä elää suuri joukko solakoita gatselleja ja arkoja antilopeja; laaksoissa syöskentelevät ylevät giraffit ja kirjavat sebrat. Dromedarit ja kyttyrä-kamelit voi sanoa laivoiksi, joilla matkustajat tavaroitansa kulettavat erämaan santameren ylitse. Siellä saa myös joskus nähdä kamelikurkikarjoja; ne ovat eläimiä lintujen ja matelijain välillä. Nämä lintujen giraffit, jotka lentävät jaloillansa ja siipiänsä airoinaan käyttävät, ovat kuin höyhentyneitä kameleita. — Ja te varmaan tiedätte mihin kuret ja haikarat syksyin, meidät jätettyään, rientävät? Niin pohjaisen Afrikaan.
Afrikalaiset eivät pellonviljelyksestä paljon huoli, vaan sitä paremmin he karjanhoitoa harrastavat. Sisämaassa he kiertelevät lammas-, sarvikarja-, hevos- ja kamelilaumoinensa.
Afrikan pohjaisrannalla, joka myös on rikas kaupungeista, kukoistaa kauppa ja teollisuus, joka sisämaassa kuitenkin supistuu vaan puuvillakankaiden kutomiseen; nämä kankaat he itse verhoinansa käyttävät. Kaikki muut toimeentulonsa tarpeet on luonto heille runsaasti lahjoittanut. Näistä he paljon käyttävät kauppatavaroiksikin vieraille kansoille, niinkuin esim. puuvilloja, indigoa, kultaa ja norsunluuta. Mutta eikös heillä ole mitään muuta kauppatavaraa? — On toki, mutta voisimmeko sitä uskoakaan — ruhtinaat myövät alammaisiaan, isät lapsiaan ja ystävät usein ystäviään. Ja kenellekä? Euroopalaisille, jotka heidät sitte vievät Amerikaan. Muinoin myötiin sillä tavalla usein enemmän kuin 200,000 neekeriä vuodessa — miehiä, vaimoja ja lapsia. Noin 50 markkaa maksettiin niistä kustakin; mutta myös monta kaunista nuorukaista myötiin pieneen viinalekkeriin ja vieläpä usein vähempäänkin. Tämä kammoittava ihmiskauppa on kuitenkin viime aikona paljon vähentynyt, ja Englantilaiset, Alankomaalaiset, Ranskalaiset ja Amerikalaiset ovat päättäneet sen kokonaan lopettaa. Afrikan sisäosissa kuulutaan kuitenkin vielä tätä kauppaa kannatettavan.
Sisäkauppa käy karavaneilla, jotka kulettavat suoloja, taateleja, kultatomua ja muita tavaroita. Näitä karavaneja kohtaa usein tukehduttavan kuuma tuuli, n.s. Samum eli Chamsin. Erämaan hietikon ilmasto kuumenee; tuuli lennättää lentohietaa ja pölyä, joista ilma pimenee. Taivaan kirkkaus himmenee; aurinko kadottaa loistonsa ja näyttää kuuta tummemmalta; puiden viheriä muuttuu likaisen viheriäksi; linnut muuttuvat levottomiksi; eläimet harhailevat väsymättöminä ympäriinsä; ruumiin haihtuminen lakkaa; kieli tarttuu kitalakeen, polttava jano syntyy, ja hengitys raskautuu. Vesi haihtuu äkkiä nahkaleileistä, ja koko karavani voi pian juomaveden puutteesen nääntyä. Matkustajat peittelevät kasvojaan huiveilla, ett'ei hieta täyttäisi suuta, nenää ja silmiä. Niin kauvan, kuin tämä polttava tuuli puhaltaa, pysyvät he kumarruksissaan kameleinsa takana.
Ketä Afrikan asukkaat ovat? Pohjaisessa asuu berberialaisia,
Turkkilaisia ja Arabialaisia. Näiden eteläpuolella asuu hiilimustia
Neekereitä ja vielä etelämpänä Hottentotit ja Kafferilaiset. Näiden
seassa tavataan Euroopalaisia ja Juutalaisia.
Sivistyksestä Etelä-Afrikassa ei ole puhumistakaan; mutta maanosan pohjaispuolella, johon Arabialaiset asettuivat, ovat monet heidän taidoistaan vielä säilyneet. Oli aika, jolloin Egypti kerskaili viisaista miehistään, ja sittemmin on moni Arabialainen oppinut mainioittanut itsensä teräväpäisyydellään ja syvillä tiedoillaan; mutta nyt löytyy ainoastaan vähäisiä jälkiä tästä sivistyksestä.
Mitä uskontoa Afrikalaiset tunnustavat? — Mohrilaiset ovat mahometiläisiä, ja Neekerit olivat ennen tulenkumartajia — nykyjään enimmästi fetisch'in palvelijoita. He valitsevat epäjumalaksensa (fetisch'iksensä) käärmeen, puun eli kiven. Toiset Afrikalaiset kumartavat tähtiä. Itärannalla ja Egyptissä asuu myös Itämaisia kristityitä; Juutalaisia on kaikkialle hajautunut. Nykyjään protestantiset lähetyssaarnaajat työskentelevät sekä Etelä- että Pohjais-Afrikassa ja ovatkin onnistuneet saada monta kastetuksi.