Malemutilaiset.
Pohjais-Amerikan luoteisin, Alaskaterritoria niminen kulma on täynnä Kalliovuorten lumituntureiden jatkoja, jäävirtoja ja tulivuoria. Sisämaassa, jossa on paljo metsiä, asuu Indianeja; niemimaan itä- ja länsi-rannikot, kuin myös sen eteiset saaret, ovat metsättömiä; näillä seuduilla asuu Eskimokansoja. Malemutilaiset ovat yksi niistä.
Malemutilaiset näyttävät ulkonaisesti varsinaisilta Eskimoilta; mutta he ovat rotevampia, joskus aina kuuden jalan pituisia. Tätä paitsi kerrotaan heidän olevan voimallisia ja miellyttäviä liikkeissään.
Miehet kuuluvat ajelevan päälakensa ja kaivavan pieniä koristuksia huuliinsa; naiset maalaavat leukansa ja kaunistavat mielellään tukkansa helmillä ja sudennahkatilkuilla. Puku on turkiksista ja usein erivärisellä reunuksella koristettu; nuttu on paidan tapainen ja usein hunnulla varustettu. Housut ja jalkineet valmistetaan samasta aineesta. Naisten puku on muuten miesten puvun kaltainen, vaan nuttu vähän toista kuosia. Jos Malemuteilla on jotakin säästöä, ostavat he mielellään nuttuja ja panevat ne varastoonsa; sillä heidän arvonsa mittana muun muassa käytetään nuttujen paljoutta.
Heidän talviasuntonsa ovat osaksi maanalaisia. Niiden vieressä on aitta, joka seisoo neljällä patsaalla, ett'ei siellä säilytetyitä talvivaroja koirat ja pedot saisi. Mutta kylissä on pienten huoneiden ohessa myös isompia, jotka ovat samaan tapaan rakennettuja. Nämä ovat kansan kokouksia ja huvituksia varten. Malemutilaiset rakastavat nimittäin hyppelyitä ja viettävät niissä osan talvestaan. Talven alussa vietetään myös tämmöinen juhla; muuten näiden juhlain syyt ovat moninaiset. Tavallisimpina syinä ovat kuitenkin ne pidot, joita yksi kyläkunta pitää toiselle. Kuolleiden muistoa vietetään myös hyppelyllä. Joskus laitetaan myös hyppelyt jonkun häväistyksen sovitukseksi eli hyväntekemiseksi. Viime mainitussa tapauksessa on hyppelyiden laittaja monena vuotena säästänyt turkiksia ja muita kalleuksia. Kun aika on tullut, kutsutaan naapurit ja ystävät juhlaan. Tämä voi kestää monta päivää perättäin. Pidoissa isäntä lahjoittelee kaikki aarteensa, joita hän on vuosikausia keräillyt, ja vieläpä viimeiseksi puvun päältään, jonka jälkeen hän itse kääriytyy ryysyihin. Näin on hän itsensä usein laittanut aivan köyhäksi, mutta myös voittanut ihmeteltävän nimen.
Talvijuhlain loputtua muuttaa kansa vuorille kettuja pyytämään. Jäiden lähteissä he taas palaavat rannikolle ja viettävät kesän kalastamisella sekä merieläinten että vesilintujen pyytämisellä.
Mitään korkeampia uskonnollisia aatteita ei tällä kansalla ole huomattu olevan. Henkiin uskomiseen perustuu heidän uskonoppinsa. Poika kun on mieheksi tullut, valitsee hän jonkun eläimen suojelushengekseen ja kantaa jonkun osan sen ruumiista tenhottimille. Samoin kuin Indianikin, samoin Malemutilainenkin tuskan tullessa taikuriin — schaman'iin — turvautuu; sillä sen he kuuluvat olevan salaisessa yhteydessä henkimaailman kanssa.
Niagaran putous.[70]
Matka Montrealista Kingston- ja Ontariojärvelle kulki mahtavan Lorenzo-virran vartta ylöspäin kukoistavaisten kaupunkien ja kylien kautta. "Tuhatsaarisen paratiisin" kautta menimme me yli peninkulman leveältä Lorenzolta Ontariolle. Nämä saaret, jotka näyttävät kaikenlaisia suuruuksia ja muotoja, ovat osaksi yksityisiä autioita, vedestä kohoavia kallioita, osaksi tuoksuavia puistoja kaikenkarvaisine kukkineen ja eläimineen. Viheriänä ja tuoksuavana kuvastelee tämä mahtava saaristo koko yhdentoista peninkulman matkalla suuren virran sinisissä aalloissa, ja valkoisia palatseja ja kauneita huviloita kohottautuu siellä ja täällä mehevästä vihanteesta. Niin menimme Kingston'in, leveäkatuisen kaupungin, sen sinivalkoisten kivihuoneiden ja oivallisen sataman ohitse, ja niinkuin suuren meren aallot, syöksyivät Ontarion hyrskyt meidän vastaamme. Tämä järvi on paikoittain 600 jalkaa syvä, jonka tähden sen vesi pysyy suhteellisesti lämpöisenä. Sentähden tämän äärettömän avaralla rantamaalla onkin paljoa laimeampi ilmanala, kuin muilla Kanadan seuduilla. Tällä hedelmällisellä, Uuden-maailman välimeren ympäristöllä, on varmaan kerran, samoin kuin Välimerenkin rannoilla, rikkaita ja valistuneita kansoja kohoava. Tähän Uuden-maailman välimereen, laveammassa merkityksessä, kuuluu koko rivi suolattoman veden järviä; tämä 1,000 peninkulman pituinen vesistö luoteesta kaakkoon katkaisee Pohjais-Amerikan niemimaan, ja yhdistää jääpeitteisen Karhujärven lauhkeasen, viheriään Ontarioon luonnollisilla, ja päivä päivältä useimmilla tehdyillä teillä. Nämä järvet, joista kaivannoita myöten helposti päästään Mississippin ja Missourin mahdottomiin virtoihin, helpoittavat keskusliikettä 8-9,000 peninkulman avaralla alueella. Ontarion rannat ystävällisine kaupunkineen ja kylineen ovat suurimmaksi osaksi aukeita, ainoastaan ylempänä Toronton puolella saa maa yhä ihastuttavamman muodon. Toronto, läntisen Kanadan pääkaupunki, joka muutamia kymmeniä vuosia sitte oli vaan Indianilainen kylä, omistaa nyt yli 50,000 asukasta. Leveät, suorat, tilavat kadut menevät kaikkiin suuntiin rakennuspaikoille, joissa kuumeentapaisella innolla rakennetaan. Ylevänä ja iloisena laskeutuu kaupunki hedelmällisiltä penkereiltään alas kirkkaalle vedenpinnalle, jolla kaikenlaisia ja suuruisia höyry- ja purjelaivoja, veneitä ja ruuhia kiiltää ja kiitää kirkkaassa auringon valossa. Kaupunki on täynnä puoteja, tehtaita ja työpajoja, kouluja ja sivistyslaitoksia. Torontossa on lukio, yliopisto, reali- ja alkeiskouluja, sekä malli- ja kuosikoulu. Kouluihin on runsaasti varustettu kirjasto yhdistetty; sieltä saa kukin kirjoja ilmaiseksi käyttääkseen. Torontossa asuu suuri joukko rikkaita ja ylhäisiä perheitä. Harvoin tavataan siellä siivottomia, likaisia ihmisiä. Yksinpä tavalliset palvelijatkin muuttuvat lauvantai-iltoina hyväpukuisiksi, valkorintaisiksi herroiksi. Vielä monta kaupunkia, osaksi tutuilla nimillä, esim. Parisi, Lontoo, y.m., on Kanadan järvein välillä.
Viimeinkin laivamme laskiihe puolen peninkulman levyiseen
Niagara-virtaan. Mitä ylemmä me nousimme, sitä enemmän virta kapeni ja
sen reunat vähitellen kohosivat 200 jalan korsuisiksi kallioseiniksi.
Queenstown'iin jätimme me aluksemme ja saavutimme pian ne kukkulat,
jotka täältä menevät aina Ontarion ympäri Torontoon ja piirittävät
Kanadalaisen ison, läntisen rautatie-radan, joka Erie'sen yhdistää
Pohjais-Amerikan itäiset ja läntiset osat, Atlantin meren ja
Mississippin, ynnä joukon tärkeitä kauppapaikkoja.