Parempii laulajoita Keväällä kun tulee. Niin kuunnellessaan noita Jo varpu vaikenee!
1858.
Suru on syömessäni.
(Burns).
Suru on syömessäni ja kyynel' silmässäin, Ma kaiholla jo kauvan valitin onneain. Ma yksin ystävittä kävelen huolissain, En ollenkana tunne ken lientäis' rintoain.
Monet ilosi lempi! ne tunsin rinnassain; Enemmät sun on tuskat, siis murhe muodossain. Woi rintaa riutunutta kourissa kuoleman! Jo tuskistani tunnen sun ratki raukeevan.
Oi, josko joutuisinki iloille lapsuuden. Tuon virran vieremille, joss' onnen päivät näin! Muistellen unia siellä mun kulkee kultani, Se kyllä kyyneleeni poskilta pyhkisi.
1855.
Neidelle.
(Heine).