Kukat toivon kuihtunehet Tointuu tuoksuumaan; Syämen linnut paennehet Taas saa laulamaan.
Kai'u, kai'u kaunis ääni, Sävel soi'os suloinen!
1860.
Torpan tyttö.
(Runedergin mukaan).
Ja päivä laski, ilta sai, kesäinen, kaunis ilta, Levisi maihin, metsihin jo rusko taivahilta; Wäsynyt päivän puuhasta mies-joukko astuvi, Se työnsä tehnyt riemulla kotiinsa kulkevi.
Se työnsä tehnyt, niittänyt ja elon oivan saanna, Wihollis-joukon vangiksi kun oli saavuttanna. Jo aamusilla taisteluun se tuonne matkasi, Kun voitto viimein saatihin, jo ilta ennätti.
Lähellä kenttää, jossa juur' olj sota pauhannunna, Tien varrella olj torppanen hylyksi joutununna. Ovella tuvan ääneti siin' istui neitinen Palaus-matkaa hiljaista urosten katsellen.
Jotakin etsi silmänsä — mi lienee miel'-alansa? Ei ollut illan rusko vaan tuo hohto poskillansa; Niin vaiti mutta valppaana hän istui innossaan, Kuin sydämensä sykkivää ois saanut kuulemaan.
Waan joukko kulki kulkuaan ja neiti silmällänsä Joka riville, miehelle lähetti kyselmänsä, Kyselmän ujon, pelkäävän ja ilman äänettä, Hiljemmin huokaustakin, min päästi syömensä.