"Jos vaan hän voisi minua kärsiä, äiti; jos hän vaan ei eriäisi sinun seurastasi välttääksensä minua! Jos niin on, niin minä paljon mieluummin lähden pois täältä."
Översti tuli kuitenkin takaisin sitten, kun lamppu oli sytytetty ja teepöytä laitettu. Anna valmisti teetä, miten ennenkin.
"Saanko tarjota teille teetä?" kysyi Anna kainosti ojentaen hänelle kuppia.
"Kiitoksia!" Hän näytti vähän ihmetteleväiseltä, vaan ei kylmältä.
"Mitä saan lukea?" kysyi Anna vähän myöhemmin.
Rouva antoi heti hänelle sanomalehtiä.
"Tässä on, rakas lapsi, mutta olethan jo väsynyt."
"En, minä en ole ensinkään väsynyt." Ja hän pidätti kyyneleensä ja koki hillitä äänensä vapisemista niin paljon, kuin oli mahdollista.
"Nyt saat jo lopettaa, hyvä tyttöseni", keskeytti rouva hetkisen kuluttua. "Pieni nurkkakammari on jo valmistettu sinulle ja sinä tarvitset lepoa matkasi vaivoista. — Minä menen vähän ennemmin katsomaan, onko kaikki oikeassa järjestyksessä."
Jättikö hän heidät ehdollansa kahden huoneesen? Anna oli hirmuisessa tuskassa; hän tunsi kuulevansa oman sydämensä lyönnin. Översti istui näennäisesti tyynenä ja luki sanomalehteä siitä paikasta, mihin Anna oli lopettanut.