"Siunaa, Herra, Suomeamme,
Armast' auta kansaa sen!"
Kuiskii äänin värisevin,
Sitte uupuu unehen.
Niin hän nukkuu rauhallisna
Huutolaisen vuoteellaan,
Kun ei enään huolimista
Muut' oo hällä vanhoillaan.
Sampoinen.
ILTASELLA.
Ilta hienost' himmenee,
Käypi kalseaksi,
Maa jo tuolta tummenee,
Muuttuu mustemmaksi.
Yksin kalpeana kuu
Tarpoo taivaan rantaa,
Puolla katsoo, kirkastuu,
Valon vaisun antaa.
Viitakossa viileys
Karmivaksi kasvaa,
Kursusta jo kylmetys
Uhkuttaapi usvaa.
Kohta nousee notkelmaan
Pellon päälle halla.
Huomenna jo huoataan
Huolitaakan alla,
Kuura kylmärintainen
Rauhaan saapi suolle.
Hornan henget ilkkuen
Vaanii vartiolle. —
Kuoret meidän nukkuvat
Päivän paahtehessa,
Vanhat kohta vaipuvat
Ehtoon ehtiessä.
Nuorukainen, nousepas!
Katso: kaikkialla,
Missä maas' on laihakas,
Asuu hyinen halla.