"Minun se ei ole", sanoi rouva Velker, koettaen olla ihan välinpitämättömän näköinen.
"Ei, se — se — on minun", änkytti Juhana, ottaen sen ja pistäen kiireesti taskuunsa.
Rouva Velker palasi jälleen istumaan pöydän luo.
"Joko nyt jäähdyitte?" sanoi Konstanse, ivallisesti hymyillen.
Perimies oli kuin tulisilla hiilillä.
"Kyllä minun pitänee mennä alas katsomaan, onko vene kunnollisesti sidottu kiinni", sanoi hän kumartaen ja läksi.
Keskustelua vielä jatkettiin hetkinen, mutta se alkoi hyvin laimeta.
Tohtori, joka yleensä oli hyvin puhelias ja leikillinen, oli nyt ääneti ja puuhaili enimmäkseen vain pikku Fannin kanssa.
Rouva Velker nousi, lähteäksensä pois. Kaikki seurasivat häntä.
Porstuan lattialla oli auki revitty kirjeenkuori. Alvilda, astuen viimeisenä, kumartui sukkelasti ja otti sen, kenenkään huomaamatta.