"Siinä teettekin ihan oikein, rouva Velker."
Sanottuaan toisillensa jäähyväiset, alkoi matami lypsää edelleen.
"Onpa hän kuitenkin oikein hupainen ja ymmärtäväinen rouva, kun vain vähän tutustuu häneen ensin", mietiskeli matami.
Tuskin ehti rouva Velker tielle portista, kun jo Alvilda riensi minkä kerkesi matamin luo.
"Niin, te ehkä jo tiedätte sen suuren uutisen?"
"Minkä uutisen sitte?"
"Että rouva Velker ja perimies Olsen ovat salaa kihloissa."
"Lorua se on, sanon minä."
"Se on ihan totinen tosi."
Ja kirjehistoria ilmestyi nyt Alvildan suupainosta monin verroin kaunistettuna.