"Minua on siis kavalasti petetty ja narrinansa pidetty! Minua on hirveästi peijattu. Minä en koskaan suostu tähän tuumaan enkä naimiseen."
"Siinä teette tyhmästi, matami Bomb, sillä jos ette suostu, menevät he naimisiin ilman teidän suostumustanne."
"Minä ajan sen kelvottoman tytön pois talostani."
"Niin, ajaa teidän juuri pitääkin hänet, sillä sitte minä otan hänet talooni."
Matami kallisti päänsä käsiinsä ja alkoi ulvoa kuin marraskuun myrsky.
"Kylläpä minulla on hyvät naapurit! Hyökätä noin turvattoman vaimo-paran kimppuun, jonka ainoa turva on maalla Lontoossa ja kuinka kauan siellä viipyneekään!"
"Älkää nyt vain jättäytykö noin kiukkunne valtaan, matami, vaan koettakaa olla vähän vähemmin paha kuin tavallisesti. Minä teidän sijassanne suostuisin mielelläni, ja sitte voisimme jonakin iltana vähän iloita minun luonani, pitää pienet kihlajaiskemut. Muuten nuoret pitävät kihlajaisensa ja häänsä ilman teitä ja teiltä kysymättä, ja silloin sanottaisiin vain teitä samaksi noidaksi, kuin aina olette olleetkin, joka ei osaa elää sovinnossa sukulaistensa eikä naapuriensa kanssa."
Matami yhä makasi, pää ja kädet pöydällä, ja itki kiukusta.
"Toivoakseni pidätte koossa järkenne, jääkää hyvästi!"
Laivuri läksi ja matami jäi liikahtamatta paikalleen.