"Kiitoksia", vastasi hän innokkaasti, "tahdon kyllä oikein mielelläni, sen vakuutan teille, neiti Cecilia. Saanko pyytää teitä viemään kunnioittavan, vaikka tuntemattoman tervehdykseni isällenne ja äitillenne ja sydämmellisen tervehdykseni neiti Agnesille?"
"Kiitän. Mutta kun joudutte yhteen papan kanssa, ette saa olla niin ankara ihmisiä arvostellessanne; pappa tulee niin tyytymättömäksi aina, kun kuulee niin ankaroita tuomioita; hän luulee aina hyvää ihmisistä."
Herra Vigert naurahti.
"Minä lupaan tulla hyvin kesyksi", sanoi hän, tarttuen käteen, jonka neiti hänelle ojensi.
"Se oli hyvin. Hyvästi sitte! Hyvästi ensi sunnuntaihin asti, jolloin kaiketi tulemme setä Hedenstamia tervehtimään. Viekää heille sydämmelliset terveiset!"
Vigert puristi hänen kättänsä ja kumarsi paljain päin, ja Cecilia nyykäytti hymyillen päätänsä, jonka jälkeen he erosivat. Vigert meni vihellellen laivalle päin, tyytyväisenä itseensä ja elämänkäsitys-tapaansa, ja Cecilia juoksi ylös rappuja, kiiruhtaen kertomaan vanhemmilleen ja Agnesille Burströmiläisten jutun loppua.