"No, entä maa-ilma sitte, hyvä setä?"
"Kyllä minusta täällä aika hyvä ilma on", sanoi setä.
"Tuskinhan täällä voi hengittää paistinhajulta ja kyökinhä'ältä."
"Mutta puutarha meillä on. Se sinun pitää nähdä, rakas Konkordia."
Rouva ja neiti läksivät kävelemään kaalimaahan.
"Eikö täällä ole kaunista ja raitista?" sanoi rouva juuri, kun joku märkä lapsenvaate löi häntä kasvoihin.
"Kyllä, erinomaisen hauskaa", sanoi neiti ja kumartui nuoran alatse.
"Jos vaan ei noista vaatteista niin tippuisi vettä."
"Meidän täytyy kuivata niitä täällä, sillä pihan puolelta ne porsaat repisivät ja söisivät."
"Tietysti, tietysti."
"Mutta nyt sinun pitää antaa anteeksi, minun täytyy mennä sisään vähäksi ajaksi. Minä pelkään, että vasikanpaisti palaa."