"Kyllä, tietysti naisella myöskin."
"Mutta eipä ole ketään, joka huolisi niin 'roskamaisesta' miehestä, kuin minä olen."
"Oi, herra Terning, kuinka voitte niin puhua?" sanoi neiti ja käänsi punastuen katseensa alaspäin. "Tahtoisitteko — huolisitteko te minusta?"
"Kyllä, kiitoksia vain, tahdon niin mielelläni."
"Onko se teillä ihan täyttä totta?"
"Ettekö sitte ole huomanneet ystävällisistä silmäyksistäni, että minä jo kauan olen rakastanut teitä?"
"En, en todellakaan ole huomannut."
"Voi niitä miehiä, miten ne kuitenkin ovat sokeat!"
Terning katseli ympärilleen ja näytti olevan jossakin pulassa.
"Mitä nyt, ystäväiseni?" kysyi neiti.