"Hurraa päivän kunniaksi, pojat!" Yleinen riemu.
Sairas lapsi kumartui ulos ikkunasta.
"Mamma, minä tahtoisin myöskin lipun, niin antaisi tuo siisti herra minullekin leivoksia ja appelsiineja."
"Minulla ei ole lippua."
"Pyydä sitte Jumalalta."
"Ei Jumala meille aina anna, mitä me pyydämme."
"Jumala on paha!" sanoi lapsi itkien.
"Vaiti, pikku Kalle, niin et saa sanoa."
"Minä tahdon lipun, minä tahdon lipun", riiteli Kalle itsepäisesti ja itkien.
Äiti laski hänet hiljaa vuoteelle. Poika peitti kasvonsa tyynyjen väliin, hänen pikku ruumiinsa oikein vapisi mielenliikutuksesta, hän yhä itki kiivaasti ja vaati lakkaamatta lippua.