Odota!
Näetkö nyrkkini!
Vaikka miljoona vuotta menköön,
mutta kerran sinä kysyt meiltä,
kuinka jaksoimme me
samota läpi elämän meren
hukkumatta, häviämättä,
haaksirikkoutumatta
sinne sinun tuntemattomuuteesi saakka.
NOIN KERRAN TYTTÖNEN LAULOI.
Soi rannalta laulelo rastaan, vedet vihreinä päilyvät ja suortuvat koivujen nuorten sinisilkkinä häilyvät.
Käy laulu ja helke ja hilke,
soi ylpeä kaipaus yön,
ja niinkuin kahlittu kyyhky
lyö iskuin paisuvin syön.
Uni kaunis, taas sinä saavut
mun murheeni rauhoitat,
uni kaunis, iltojen kaiho,
kun tienohot tuoksuvat.
Uni kaunis, kallis ja hellä,
minut tyynnytät suudelmin,
käsivarsin vangitset valkein
ja katsehin kaipaavin…
Vesihyttyset tanssivat, leijaa
yli niittyjen auer yön
ja paimentyttösen laulu
soi kaukaa päätteheks työn.
Se soi ja ma äkkiä tunnen ilon lämpimän rinnassain: noin kerran tyttönen lauloi, ah, minulle, minulle vain…
KEVÄTYÖN LAULU.
Kevätyön on kuulto kaiken yllä, tuoksu määrätön on maan ja veen. Vaiennut on laulu lintuin muiden, kehrääjä vain hyrrää yksikseen.