Voi kuinka kirkas onkin jää!
Kelpaa tuolla koittaa,
Parahin ken ennättää,
Kenpä toisen voittaa!
Jää on vahva kylläkin,
Luistimet siis jalkoihin!
Lähdetään nyt liitämään
Kirkasta jään pintaa,
Kaikki kilvan kiitämään
Aivan yhtä rintaa;
Kun nää pojat ponnistaa,
Kyllä tuuli halkeaa!
Nytpä kaikki sinkoilee
jäällä huiskin, haiskin,
Rannikolla kuhnailee
Vielä yksin laiskin,
Hälle toiset irvistää:
Älä tule, särkyy pää!
Jo on aika rientänyt,
Mennyt leikin hetki.
Päätetäänpäs, veikot, nyt
Tämä luistinretki.
Jokahinen joutukaan
Tositöitä toimimaan.
PAAVO CAJANDER.
Syntyi Hämeenlinnassa 24/12 1846, tuli yliopistoon 1863, filosofian maisteriksi 1873, Suomen kielen lehtoriksi yliopistoon 1890. Paavo Cajander on suomeksi kääntänyt useita Shakspearen draamoja ja sepittänyt runoelmia, joita löytyy painettuna albumiin Kaikuja Hämeestä ynnä muualla.
VAPAUTETTU KUNINGATAR.
On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon,
Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton:
Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy,
Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy.
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois,
On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois;
Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan,
Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Sanotaan: on hänkin ollut maan valtia ylhäinen,
Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten;
Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt…
Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.