Siitä asti tepastellut
Olen mieron tietä ain'…
Jopa sulle kertoellut
Olen, metsä, muistelmain.
Hopsis, jalat, joutukaa jo
Muuten yövyn korpehen.
Varjot synkät lankeaa jo,
Tuolla päivä laskeiksen.» —
Yhä kiitää, vaan ei vielä
Ihmis-asuntoa näy.
Metsän haamut poikaa tiellä
Uhkaa, mustaks yö jo käy.
Kylmä yltyy. Tähtein valo
Syttyy taivahalle jo,
Leimuelee pohjanpalo,
Huokaa jynkkä hongisto.
Kohta aamun koittehessa
Öinen jylhyys häviää —
Vaan, ken tuolla kinoksessa
Kalvenneena lepäjää?
Pieni mierolainen siellä
Lepoon vaipui viimeiseen,
Jäätyneenä kiiltää vielä
Kyynel silmän murtuneen.
IISA ASP.
Syntyi Utajärven kappelissa 4/2 1853, tuli 1871 Jyväskylän seminaariin, kuoli 11/12 1872. Hänen harvoissa runoelmissaan ilmaantuu harvoin tavattava hienous ja sulo.
AALLON KEHTOLAULU.
Nuku, nuku aaltonen,
Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto!
Kehtolaulusi se on —
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!