MAALLENI.
Vain unta uneksuinko
Sinulle, synnyinmaa,
Kun luulin: päivä kirkas
Jo sulle sarastaa.
Kun luulin: huoltes huntu
Jo ijäks siirtyi pois!
Siunattu rauhan aika
Sinulle suotu ois!
Sä pyhään lakiin luotat
Ja valaan ruhtinaan
Ja uskot: niissä suoja
On kansan sekä maan. —
Jos ihmisvala pettää,
On laki arvoton,
Ja silloin, maani armas,
Sin' olet turvaton!
Mut käy vaan kansa kallis
Es'isäis jälkiä,
Ja muista: totuus aina
Maan ompi perivä!
Sä kulje suoraa tietäs —
Ei hukkahan se vie —
Useinkin vaivain kautta
Käy onneen oikotie.
Jos kaikki, kaikki pettää,
Ei petä Taivainen,
Hän, kaikkivoipa, ohjaa
Kohtalot kansojen,
Kuin vesiojat johtaa
Hän syömmet ruhtinain,
Ja murtaa pahain juonet —
Saa voiton totuus vain.
En unta uneksinut
Mä sulle, synnyinmaa,
Kun luulin: päivä kirkas
Jo sulle sarastaa.
Se nouseva on kerran
Lomista pilvien,
Ja siunauksen tuova
On runsaan Suomellen.
KANSANSA HALVEKSIOILLE.
Voi teitä, kehnot, raukat,
Te maamme onnettuus,
Kurjissa sieluissanne
On valhe, kavaluus.
Pyhimmät aatteet, tunteet,
Mi syömmet innostaa,
Ne teiss' on ulkokuorta,
Ja tyhjää pakinaa.
Maa, minkä leipää syötte,
On teille vieras se,
Sen kansaa halveksitte,
Sen kielen hylkäätte. —
Maan päältä jospa voisin
Teit' tyystin poistaa pois,
En soisi, hautananne
Ett' isänmaani ois!
Oi, jospa tuli taivaan
Äkisti laukeais
Ja syömmet kurjat, kylmät
Kerrassaan kadottaisi —
Ei — tulta tuhoovaista
En teille toki sois,
Vaan tulta, joka kuonast'
Eroittaa kullan vois.