Kumpuralla
Kuusen alla
Kohtasi ne toisiaan,
Kättä löivät,
Kyynelöivät,
Jälleen yhteen tultuaan.
Päivä loisti;
Metsä toisti
Kuiskeet luonnon haltiain:
Virrat aukes,
Lammet laukes
Suihkannasta suudelmain.
Nilkutellen,
Nyyhkytellen
Poistui herra kinosten;
Hymyellen,
Hehkuellen
Tanssi impi kukkaisten.
HILJA HAHNSSON.
On syntynyt 11/9 1874 Hämeenlinnassa. Suoritti vv. 1892-95 oppijakson
Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa ja 1898 ylioppilastutkinnon.
Julkaisi 1898 runokokoelman Oraita ja 1899 Tuomenterttuja.
ERKON »AINOA» KATSELLESSA.
Kaikki paikat on täytetyt:
Tässä vuottaen istun nyt.
Himmeäksi jo liekit saapi,
Verho poimuille kohoaapi.
Näen Ainon ja immet muut,
Urhot uhkeat, partasuut;
Mutta muutakin paljon vielä
Haavehissani näen siellä. — —
Kuulen lainehen loiskivan,
Kuulen kuusien huminan.
Käki kukkuvi kuusistossa,
Alli soutavi aallokossa.
Näen kalliot, korpimaat,
Näen lehdikot varjokkaat,
Tunnen tuoksua tuhansista
Kevättuomista kukkivista.
Kevät tenhovi… Kokonaan
Joudun uutehen maailmaan:
Näen haltiat kukkasissa,
Puiden oksissa huojuvissa
Sinipiikaset salolla,
Veessä Vellamon neitoja,
Päivän impyet hohtavilla
Rusopilvien reunamilla.
Näen, kansani kallehin,
Kevätpäivinäs sinutkin;
Lapsi-aikasi lauleloita
Kuulen vienoja, ihanoita.
Nautin soidessa kantelon…
Vaan se lyhkäinen hetki on.
Aatos lentävi, haave haihtuu,
Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu.