Viinan vilja, viinan vilja monta virvoittaa,
Oluttakin nähdä
Yllättävät tehdä,
Joka monen, joka monen janost' kirvoittaa.
Siis jo rouvat, siis jo rouvat pian vanukaat
Äijienne kaulaan,
Niinkuin rautanaulaan —
Suuta pistäin, suuta pistäin heille sanokaat:
»Elä kauvan, elä kauvan minun tukenan'!
Paljo multa puuttuis,
Sull' jos tuoni suuttuis,
Ennen aikaa, ennen aikaa panis hautahan!»
FRANS MIKAEL FRANZÉN.
Tämä kuuluisa runoilia ruotsin kielellä, joka oli syntynyt Oulussa 9/2 1772, tuli kirjallisuuden professoriksi Turkuun 1798, vaan 1811 siirtyi Ruotsiin, missä Hernösandin piispana kuoli 14/8 1847, on suomeksikin runoillut yhden runoelman (1804).
RUHTINAALLE.
Eläköön kuningas,
Vilpitön ruhtinas
Suomenkin maan:
Sielläkin siivoa,
Toimea, taitoa,
Parempaa oloa
Kartuttamaan.
Vaasaitten sijalla,
Vaasaitten neuvolla
Hallitkoon hän:
Metsänkin kodossa
Orvollen osansa,
Pienimmäll' omansa
Säilyttämään!
Estä, oi Jumala,
Pahuuden juonia
Pimeyden teill'!
Hän ku on ilomme,
Onnemme, toivomme,
Hänelle olkoomme
Se kuin hän meill'!
Turvana tuhatten,
Herrana sydänten
Eläköön hän!
Väärille pelvoksi,
Hyville voitoksi,
Suomelle riemuksi
Eläköön hän.