Suomen poika pellollansa
Työtä tehdä jaksaapi,
Korvet kylmät voimallansa
Perkaapi hän pelloksi;
Rauhass' on hän riemullinen,
Mies sodassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia;
Valistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäihin
Veri vaatii kukkaset,
Hall' ei pysty harmaa näihin,
Näit' ei pane pakkaset;
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämmessä siveyttä.
LAULU ELÄMÄN NAUTINNOSTA.
Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,
Nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla!
Pois, pois karvaus,
Vältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus,
Taita tuskan nuolet!
Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä
Aina niinkuin päivänpaiste syksyisellä säällä.
Pois, pois vihainen
Väliltämme vaino!
Pois, pois salainen
Kateuskin kaino!
Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen,
Riemun päivä ruskottaapi kaunis, koittavainen.
Pois, pois turmelus,
Hyvä hyvin käytä!
Pois, pois huokaus,
Toivoll' onni täytä!
Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme,
Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme.
Pois, pois epäilys
Erhetyksen yöstä!
Pois, pois pimeys
Tunnosta ja työstä!
Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa,
Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta.
Pois, pois kuitenkin
Kuolon pelko peitä!
Pois, pois pikemmin
Murhe musta heitä!
Missä lienee muuttumatta olo maamme päällä?
Tyytyväisyys onpi vasta onnen täyte täällä.
Pois, pois viipyköön
Murhepäivä meiltä!
Pois, pois pysyköön
Itku ilon teiltä!