Minun raukan laulantoni
Esivalta kielti,
Koska minä iloisesti
Joutohetket vietin.
Niin nyt soisin, että vielä
Saisi linnut laulaa,
Eikä pantais milloinkana
Heille paulaa kaulaan.
Sitten riemurallatusta
Saisin vielä kuulta,
Vaikka kohta laulun mahti
Unehtuupi multa.
Koska pääsky enemmältä
Laulamahan yltyy,
Silloin vesi silmistäni
Yhtenähän hyrkyy.
Vaan kun rastas lauleleepi
Lehdikossa salaa,
Sitten luonto laulamahan
Minullakin halaa.
Sitten laulan hiljaisesti
Siellä hänen mukaan:
Lillin, lallin, tillin, tallin,
Ett'ei kuule kukaan.
Käköseni kultarinta
Älä kuku mäellä,
Siitä saapi paha huuto
Väkivallan väellä.
Mene tuonne kukkumahan
Lehtovaaran rotkoon,
Minä tulen kuulemahan
Illoin, aamuin notkoon.
Ja jos siellä laulavani
Jonkun kerran kuulet,
Älä toki ilmoita, kun
Venäjälle tullet!