(1918.)
TERVEHDYS AKATEEMISEEN JUHLAAN 19/1 1918
Ei tullut ruusuin hehkuvin, ei lauluin, tuulin lauhkehin oo meille vapautemme, ei myrtinlehvin, kukkaisvöin, vaan pakkastyynin talviöin ja halki hankiemme.
Ei suvi ollut, juhannus, kun synnyit, Suomen vapaus, sa lapsi rakkautemme, vaan tähdet kylmät, ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi sydäntemme.
Mut kun sa silmäs auki loit, niin vartion sa nähdä voit sun luonas valvomassa. Ja kuinka tiemme kulkekoot, sa veri meidän verta oot, sa ainut maailmassa.
Ja alla talven tähtien, sun syntymäsi soihtujen, nyt vyötämme me vyömme: sun nimees missä taistellaan, myös meidän miekat mainitaan ja meidän miehet, työmme.
Ja missä Suomen säilät lyö, pois, pakoon lyödään sorron yö! Sun nimes huulillansa ken ensin ehtii kuolohon, hän muita onnekkaampi on ja häntä kiittää kansa.
Et tullut ruusuin hehkuvin, et tuoksuin, tuulin lauhkehin oo meille, vapautemme, vaan talven tähdet ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi rakkautemme.
Sa Suomen nuori vapaus, sa nuorten usko, odotus, et hyljännyt sa meitä. Yön tähdet kylmät, korkeat on aseitamme siunaavat ja vapautemme teitä!