Ja elämämme iltaa kohti mennen
sa rakkaat esineet ja muistot peitit,
sa harsos harmaan yli kaiken heitit,
jok' oli kallist' ollut meille ennen.
Niin olet liittynyt sa kohtaloomme, niin olet pitkin elämämme teitä, sa tomu, seuralainen, liki meitä, siks kunnes itse tomua me oomme.