Kerän ja Seppälän Maijan kuulutusjuhlaa vietetään Seppälän talossa. Tämä ei ole aivan odottamatonta siihen nähden, että kumpaisellakin asianomaisella oli jo pitkän aikaa ollut perinpohjainen harrastus purjehtia avioliiton satamaan Seppälän ukon vastaväitteistä huolimatta.
Nämä vastaväitteet ukon puolelta olivat näyttäneet käyvän yhä tiukemmiksi sen jälkeen, kun Kuivalan kylän suutarimestarit olivat saattaneet ukon tietoon vävypojaksi aikovan oikean toimialan. Asianomaisten tulevaisuuden taivas oli näyttänyt yhä pimenevän, kunnes Maija kerran oli tehnyt tiukan päätöksen isälleen.
— Minä en olekaan lapsi enää ja saan mennä naimisiin kenen kanssa tahdon. Ja jos ei isä lakkaa minun Johannestani vainoamasta, niin minä menen tästä vaikka tuonne järveen. Ja minä sanon sen nyt tämän ainoan kerran, että niin minä teen, jollei isä lakkaa Johannes-raukkaa rusikoimasta ja potkimasta.
Ukko oli murahdellut mutta nähtävästi säikähtänyt tyttärensä uhkausta.
Kerä on myöskin osoittanut olevansa mies, joka ei säiky vastuksia, vaan ajaa tahtonsa läpi vaikka vastaan haraisi kymmenenkin Seppälän ukkoa.
Kuten sanottu on asianomaisena päivänä julistettu Kuivalan seurakunnalle, että Näreen tarkastaja Johan Ferdinand Kerä ja nuori neito talon tytär Maija Heiskanen aikovat avioliittoon, ja seurakunta on heristänyt korviaan ja saanut uutta puheenaihetta.
Silloin kun Seppälässä vietetään jotain perhejuhlaa, on kaikki suurenmoista. Kun morsiusparin kuulutuskirja on tehty, virkkaa ukko isäntärengilleen:
— Se iso jukuripää sonni on teurastettava. Täytyyhän niille riivatuille laittaa kuuliaiset. Ja menköön tuo Iska hakemaan kirkonkylästä paistajaa ja keittäjää.
Juhlaan on kutsuttu kaikki ystävät ja kylänmiehet ja kaksi parhainta Kuivalan viuluniekkaa pitämään juhlailoa vireillä. Sen lisäksi on pengattu Kuivalan kylältä esiin kaikki vanhat kanteleet ja harmonikat, joista on järjestetty suurenmoinen orkesteri, joka kolistelee nuoren väen polkiessa tahtia permantoon.
Kerä istuu pöydän päässä appiukkonsa rinnalla ja katselee iloista karkeloa. Ukko näyttää vieläkin vähän happamalta mutta sulhasen naamasta loistaa ylenmääräinen tyytyväisyys.