Samassa tarkoituksessa nähtävästi tuli myöskin Riennon toimitusjohtaja Kurkivuori ja teki hieman hajamielisenä tilauksensa. Raskaat mietteet painoivat nähtävästi häntäkin, koskapa oli ilmestynyt syvät mieterypyt hänen otsalleen ja silmät näyttivät punehtuneilta, joka seikka oli ennen osoittanut hänen olevan ankaroissa aivoponnistuksissa. Huomatessaan Petäjän nauttimassa verkkaan illallistaan, näytti Kurkivuori melkein ilostuvan.
— Kas päivää, häiritsenkö?
— Et millään muotoa, virkkoi Petäjä, vaikka mielessään olikin hieman nyrpeissään ajatustensa katkeamisesta. Vaikea probleemi oli alkanut selvetä jo hänelle.
— Saanko ehkä tulla samaan pöytään? virkkoi Kurkivuori.
— Kyllä sopii, samalla saan kai kuulla, mihin toimenpiteisiin sinä olet ryhtynyt tuon Djefvulsund-yhtiön suhteen, jonka sinäkin tietänet aloittaneen ankaran kilpailun maaseudulla.
— Tiedän, tiedän ja sitä olen miettinyt kokonaisen vuorokauden yhtämittaa, mitä olisi tehtävä. Mainitun yhtiön miehet ovat sangen taitavia valheen tekijöitä, ja valhe käy kaupaksi tässä maassa paremmin kuin totuus.
Kurkivuoren tilaus tuli, ja hän aloitti hieman hajamielisenä illallisensa.
Hetken äänettömyyden perästä virkkoi hän.
— Nähtävästi tulee kärsimään koko vakuutusaate Djefvulsund'in herrojen puuhista. Sen lisäksi että he keksivät toisista yhtiöistä loukkaavia valheita, vakuuttavat he sairaita ja kuolevia. Olen sen saanut tietää yksityisraporteista.
— Silloinpa pian sairastaa yhtiökin kuoleman tautia, arveli Petäjä.