Ristalli on keksinyt oivallisen hankintasuunnitelman, Otetaan ainoastaan muutamia miehiä kiinteällä palkalla järjestämään hankintaa ja matka-asiamiehille, jotka saavat kantaa päivän kuorman ja helteen, luvataan korkea provisiooni ja maksetaan se sitten kun hankittu vakuutus on lunastettu. Mitään vakituista palkkaa ei maksata. Se olisi turhaa varojen tuhlausta ja edistäisi vain laiskuutta asiamiehissä. Maksetaan matka-asiamiehille vain hyvät provisioonit, ja minä olen varma, että miehiä on valmiina tuhansittain palvelukseemme Suomen saloille. Jos he tekevät huonoa työtä, rangaistaan heitä siitä vetämällä osa peruutettujen vakuutusten provisioonista takaisin heidän vastaisesta hankintasaannostaan. Näin ollen ei meille tule hankinta maksamaan paljon mitään. Eikö tämä ole oivallinen suunnitelma. Vai mitä sanotte, hyvät herrat?
— Tämmöisiä hankintatapaa eivät ole vielä toiset yhtiöt osanneet keksiä — jatkoi puhuja — vaan minäpä sen keksin, ja jos tämä keksintö olisi toisen laatuinen, hakisin varmasti sille patentin.
Puhuja lopetti ja painui istumaan. Oli hetkisen hiljaisuus. Vihdoin nousi rusthollari Kekäle ja virkkoi.
— Kun asia on kerran niin, että siitä yhtiöstä semmoinen kultamylly tulee, niin se perustetaan. Herra Ristalli on mainio keksijä alallaan.
— Ovatko siis kaikki herrat samaa mieltä kuin edellinen puhuja, kysyi puheenjohtaja.
— Olemme, olemme, kuului kuin yhdestä suusta.
— Perustetaan yhtiö ja näytetään niille… Hallintoneuvosto uudelle yhtiölle valittiin ja alettiin keskustella sen nimestä.
— Mikähän olisi iskevin? lausui eräs.
— Minulla olisi sopiva nimi tiedossa, virkkoi Kekäle.
— Mikä se on? kysyttiin uteliaana.