Antero: Puutteista emme pääse. Ne kiertävät joka suunnalta.
Nevalainen: (Naurahtaa.) Liekö muita sinulla puutteita.
Antero: Ilmankos tässä apua anomaan.
Nevalainen: Vaikeata se on avunpyynti minustakin. En ole tottunut apua anomaan.
Antero: (Naurahtaa.) Niin se on, vaan täytyy — sinunkin.
Nevalainen: Enhän olisi tänne kerjäämään tullutkaan, jollei… (Keskeyttää.)
Antero: Mitä?
Nevalainen: (Vältellen.) Ei mitään… Sitä vaan tahdoin sanoa… että metsä ei anna omiaan.
Antero: Eipä näy antavan. Ikäväksi käy jo minustakin metsänkäynti.
Nevalainen: Näkyy ilmestyvän outoja erämiehiä.