Tuura: Antero sanoi nähneensä, kun oli käynyt rihmojaan kokemassa.
Marjatta: (Tuuralle.) On minullakin rihmoja vireessä. On jänislankojakin.
Tuura: Ei Tapio sinulle elukoitaan anna.
Marjatta: Miks’ei?
Tuura: (Hymähtäen.) Kun susia ja karhuja pelkäät.
Marjatta: Senpähän näkee, kun käyn kokemassa.
Tuura: (Hymyillen Marjatalle.) Minä kun tai'at neuvon, niin saanet.
Marjatta: Minä viis tapoistasi! (Menee peräikkunan ääreen, katselee ulos.) Kuu paistaa niin heleästi.
Elina: (Lakaten kehräämästä.) Ja kuollut ajaa keveästi.
Marjatta: Eihän kuolleet liiku.