Nevalainen: (Kuohahtaen.) Kuljen omaa tietäni.
Äyräpää: Ja mihin joudut?
Nevalainen: Joudun mihin joudun.
Äyräpää: (Neuvotonna.) Mutta hyvä mies, mikä on sydämesi noin paaduttanut?
Nevalainen: Elämä.
Äyräpää: Eihän elämä ole muita kivikovaksi koventanut.
Nevalainen: Lienevät parempiosaisia.
Äyräpää: Jokaiselle on Jumala antanut osansa, ja siihen tulee tyytyä ja olla kiitollinen.
Nevalainen: (Naurahtaa katkerasti, aikoo poistua.)
Äyräpää: Poisko ai’ot? Älähän mene, minulla on vielä sinulle sanottavaa.