Nevalainen: Marjatan lankaan.
Marjatta: Minunko? (Tuuralle.) Eipä pelkää metsän väki vaikka sanoit!
Tuura: (Hymähtää.) Vahingossa lienee käynyt.
Nevalainen: Pelkäävän nuo minua näkyy, otukset.
Elina: (Tuo oluthaarikon.) Et hirveä nähnyt?
Nevalainen: Ei tuo metsänväki ennen omaansa pelännyt.
Elina: Pelänneekö nuo nytkään.
Nevalainen: Ei ole metsä suosiollinen kuin ennen.
Tuura: Vähenee jo näillä mailla otukset.
Nevalainen: Eipä tuo ole ihmekään. Vieraita latuja näkyy ilmestyvän.