Kalle (ojentaa säästökirjan isälleen): Siihen tuli kaksikymmentä markkaa enemmän tänään, kun muutamat tavarlat ovat halvenneet.
Sake (silmää Eijasta): Hm… ovatko siellä Visuliinissa tavarat halvenneet?
Eljas: Ovat kahvit ainakin… kolmella markalla kilolta.
Sake: Hm… kun nyt ostat niitä kilon; niin punnitseppa ne kivet ja sora, mitä niistä jää.
Eljas (itsekseen): Kivet… niin, sillä se meidän kahvimylly peijakas…
Sake: Minä en oikein käsitä, miksi ihmiset ovat niin sokeita, sinäkin, Eljas. Tässä ovat meidän kontumme vierekkäin. Sinulla on isompi ja paremmat maat. Yht'aikaa aloitettiin ja minulla on ollut suurempi perhe. Minä olen ollut lähes kymmenen vuotta osuustoiminnan suosija ja sinä yksityisliikkeitten ja eron sinä kyllä huomaat näiden meidän talouksien välillä.
Eljas: Hm… lieneekö se siitä…
Sake: Mistä se muusta olisi. Kun minä käyn omassa kaupassani, ei se tyrkytä minulle tarpeetonta tavaraa eikä koeta kaikilla keinoilla tyhjentää minun pussiani niinkuin esimerkiksi tuo Visuliini. Katsoppa taas tätä säästökirjaa. Onko Visuliini puhunut sinulle milloinkaan säästämisestä?
Kalle (äidilleen): Hilja lupasi tulla käymään täällä tänä iltana. (Katsoo kelloa.) Kas, nythän onkin pian ilta. Kai sinä äiti sitten laitat kahvia?
Eveliina (hymyillen): Totta kai nyt toki.