— Käyhän voitelemassa Kustaavaa, jos kykenet.
— Kyl-lä… tässä näytettävä, kuka on isäntä. Ei siinä jumalan tautia, akassa. Laiskottelee!
Kustaava selvisi pian taudistaan, ja Antti kehasi:
— Sainpas hirtehiset jalkeille… se tämä luonto kun nousee, niin… leikki pois!
* * * * *
Aatamin maanantai on vain sellaista hiljalleen olemista. Tuntuu kuin olisi paljon sopivampi katumuspäiväksi kuin sunnuntai. Aamulla on herännyt lämpimään paisteeseen ja etelän henkäilyyn, Ja mieli on heti repsahtanut niihin maallisiin. Heinäntekoon, rukiin heilimöintiin ja moneen muuhun.
Kaappikin on huomauttanut itsestään, mutta Aatami säästää nyt sen vähän, mitä sattuu olemaan, repijäiselle. Käy vain tupaan kahville ja aloittaa asiallisen keskustelun emännän kanssa.
— Kyllä pitäisi kiittää Herran hyvyyttä, kun antaa näin korean ilman.
Emäntä ähkäisee:
— Joudat kai sinä sitä tekemään.