Semmoiset jutut. Aikaa tärvellään, kallista armonaikaa. Heh, ryyppäävät itsekin.
Hiertiäinen tulee kamariin.
Sanotaan hyvät päivät ja muut. Ollaan vaiti ja välillä turistaan. Asari on nähnyt tyhjän kaapin ja tyytynyt.
Minkäpä sille. Onhan tässä tätä muuta hyvyyttä. Eikä peloittanut sekään Hörödii, vaikka sanoivat sen kylällä todistajia nuuskivan viinajuttuun, johon tämmäsi.
Aataminkin kanssa puhutaan siitä.
— Minun päästäni ei lähde hiuskarvaakaan sen asian takia, teristyy
Aatami.
— No mitenkä siitä, kun koko nuppi kaljuna paistaa, viisastelee
Hiertiäinen.
KUUDES LUKU.
Benjaami Hörödii ei enää pelkää pirujakaan, niin on hän kivettynyt ja kovettunut tässä poliisin virassa. Nyt on saatava koko Rämekorven väki käräjiin, ja siinä saa puuhata palavikseen.
Heinäkuun päivä vielä paahtaa jäsenet pehmeiksi, ja kun saa koluta kaikki talojen vinnit, ladot ja liiterien alustat, korpiryteiköt ja onkalot, niin sisua koetellaan.