Katselee todistajineen salaa pensaan takaa niittyväen tanssia.
Haistettuaan pulloja ja piimäastioita ilmestyy Hörödii ladon ovelle, kun ollaan siinä asettumassa lepäämään ja sadetta pitämään.
Kun huomaa Joosepin, sanoo kiireesti sanottavansa ja lisää siihen omistaan iskevää höystettä:
— Tasavallan ja resitentin nimessä käsken viikon perästä pidettäviin käräjiin, ryyppäämisestä, maistamisesta ja keitättämisestä. Raudoissa haetaan, jos ei muuten tulla.
— No, ala sitten painella, sanoo Jooseppi niskaharjakset pystyssä ja heittää piimätuopilla poliisia.
— Kyllä, mutta sakon saat piimätuopilla heittämisestäkin, uhkaa Hörödii ja menee menojaan.
Istutaan ja mietitään, sen kuin päätä viipottavalta humalalta jaksetaan.
— Taitaa olla nyt kova paikka, helvetin tuli ja leimaus, arvelee
Käkkä-Antti.
— Taisipa, tuota… kun resitentin jo veti, heh, tämä Hörökki.
— Ja tasavallan… se tuota… tiukka pykälä… on tästä lupsuteltava sinne syötinkilöihin, irvistelee Asari. — No, kun tästä heinät… ei kiirettä, hätää mitään. Maksetaan… rahalla… hii..