Kun näissä jaloissa on semmoinen tauti, rimputtaja… leini vai reumattiko lienee… sitä voidellut… muuta ei… tämä Hörödii on pakana… tulee hänen kamariinsa ja istuu lakki päässä, kun hän veisaa… uskostaan ja Herran armo töistä… häntä näin kuljetellaan ja ahdistellaan.
— Mutta… Herra varjelee minua ja antaa ne häpiään tulla, jotka tahtovat minun niellä, sanoo Aatami ja sulkee sitten visusti suunsa.
Ei muuta kuin tohahtelee raskaasti, näittenpä vainoojiansa jumalattomuutta, eikä enää vastaa tuomarin tekemiin kysymyksiin.
Käsketään ulos.
Jooseppi tulee sisään vanhimman veljensä kanssa hirveästi mulkoillen. Joosepin pää hipoo käräjäsalin kattoa,- ja tuomari sanoo melkein nöyrästi:
— Nuutti ja Jooseppi Kenkkula?
— Niin.
— Mitä tietää Jooseppi, onko viinoja keitetty, ostettu ja…
— On keitetty ja juotu, että nyrkit kankaassa. Muihen asioihin en tiedä, mutta omastani puhun, että olen keitättänyt välistä omistani ja väliin ostanut, mutta omilla hankkeillani, ja maksan rikkeen rahalla tai istun linnassa, jos miehiä laitetaan yhden miehen töitä vastaamaan.
— No teissä on miehuutta, kun tunnustatte, sanoo tuomari. — Mitä Nuutti sanoo?