Paul käveli edestakaisin. Hän tahtoi päästä miehestä ja sikarista mitä pikemmin. Hän suostui.
Housu-Jansson käänsi housut sanomalehteen, kaivoi lantteja taskustaan ja meni.
— Hyvästi, maisteri!
— Hyvästi, herra — herra Jansson.
Hän oli sanoa Housu-Jansson. Paul punnitsi puoltatoistakruunustansa. Ei se puihin riittänyt, mutta hauskan illan voi saada.
Hän oli syönyt ja meni Taddikseen, mihin ystäviä aina kokoontui. Lunta ei enää satanut. Ilma oli kirkas ja kylmä, kadut loistivat valkeina.
… Paul astui sisään, lyöttäytyi seuraan, sai kahvia ja sikareja. Viiden minuutin kuluttua oli hän keskellä keskustelua sopimattoman esityksestä taiteessa.
… Hänellä ei ollut huolia kun hän sinä iltana levolle meni.
KARL ERIK FORSLUND
Jouluyö.