— Esi-isien työt ja teot on ajan virta niellyt; toiset kelluvat pinnalla, toiset painuvat pohjaan. Täällä istumme varjoina vain ja teille eläville ei meidän tarvitse olla muuta… Sammuta tulet!
Jättiläinen sammutti tulet ja meni ulos kintereillä sotilas, jonka hän käski astumaan jonkunmoiseen häkkiin.
— Jos nyt puhut tässä, sanoi jättiläinen niin olet onneton.
— Ymmärrän, vastasi Kaski. Mutta mieleeni sen panen! Ajatteles sentään: kun ovat juoneet suuhunsa vanhan Ruotsin ja pantanneet sen ulkomaille!
— Sehän on hirmuista, jos se on totta!
Naps! kuului turbiinista; hissi meni ylös ja vei sotilaan Skansenille.
Ja siinä katseli hän auringonlaskua, juuri kun kello soi vanhassa
tapulissa, ja pukukulkueessa Kustaa Vaasa taalalaisineen marssi
Tukholmaan.