"Oikeinko totta?"
"Poikkeette ensin vasemmalle, Carencyn tielle, kuljette joen poikki ja kun saavutte Cambliniin, käännytte oikealle; siinä on Mont-Saint-Éloyn tie ja se vie Arrasiin".
"Mutta yö tulee tuossa paikassa, ja minä eksyn aivan varmaan".
"Ettekö ole näiltä main?"
"En".
"Ja sitten on koko matka pelkkiä syrjäteitä. — Kuulkaahan, herra",
jatkoi tientekijä, "jos suvaitsette, annan Teille hyvän neuvon.
Hevosenne on väsynyt, palatkaa Tingnesiin. Siellä on hyvä majatalo.
Nukkukaa siellä yönne. Menette huomenna Arrasiin".
"Minun täytyy olla siellä tänä iltana".
"Se on eri asia. Mutta menkää sittenkin siihen majataloon ja ottakaa sieltä lisähevonen. Kyytipoika opastaa Teitä matkalla".
Hän seurasi tientekijän neuvoa, kääntyi ympäri ja puolisen tuntia myöhemmin ajoi hän taas saman paikan ohi, mutta nyt täyttä laukkaa, edessään oivallinen lisähevonen. Tallipoika, jota mainittiin kyytimieheksi, istui rattaiden etunokalla.
Mutta sittenkin tunsi matkustaja menettävänsä aikaa. Oli jo täysi yö.