Mies vastasi tylysti ja vihan kaiku äänessä: "Ettekö näe, hyvä ihminen, että minä makaan!"
'Hyvä ihminen' — hän ansaitsi todellakin tämän nimen — oli rouva markiisitar de R.
"Tällä penkillä?" jatkoi nainen.
"Yhdeksäntoista vuotta on minulla ollut patjana puu", sanoi mies; "tänään on minulla patjana kivi".
"Oletteko ollut sotamiehenä?"
"Niinpä niin, hyvä ihminen. Sotamiehenä".
"Miksi ette mene majataloon?"
"Kosk'ei minulla ole rahaa".
"Surkeata", sanoi rouva de R., "eikä minullakaan ole kukkarossani enempää kuin kaksikymmentä penniä".
"Antakaa nekin".