"Tosiaanko?"
"Tuskin eroitan kilinää, joka kutsuu minua kunnioitettavan äidin puheille."
"Hän kuoli päivän koittaessa."
"Tänä aamuna ei tuuli puhaltanut minun asuntooni päin."
"Hän oli äiti Ristiinnaulitseminen… Autuas."
Päänunna vaikeni, liikutteli jonkun aikaa huuliaan ikäänkuin hiljaa rukoillen ja jatkoi sitten:
"Kolme vuotta takaperin palasi muuan jansenilainen, rouva de Béthune, oikeaan uskoon, vain nähtyään äiti Ristiinnaulitsemisen rukoilevan."
"Oikein, nyt kuulenkin kuolinkellojen soivan, kunnioitettava äiti."
"Äidit kantoivat hänet vainajien huoneeseen kirkon viereen."
"Tiedän."