"Oo", innostui lapsi, "niillä on kauniita nukkeja, kauniita kultarasioita, ja niissä niin kauniita, niin kauniita kapineita. Ne leikkivät ja pitävät hauskaa."
"Kaiket päivätkö?"
"Kaiket päivät, herra."
"Entä sinä?"
"Minä teen työtä."
"Kaiket päivätkö?"
Lapsi kohotti tuntemattomaan suuret silmänsä, joissa kimalteli kumpaisessakin kyynelkarpalo, mitä tosin ei pimeältä saattanut eroittaa, ja vastasi hiljaa:
"Kaiket päivät, herra."
Ja sitten jatkoi hän vähän ajan kuluttua:
"Joskus, kun ei ole enää työtä ja kun minulle annetaan lupa, pidän minäkin hauskaa."