"Ahaa! Sinäkö sieltä rämmitkin, pikku Ryysymekko! Oletpa, kissa vieköön pannut asiaasi aikaa! Missä sinä olet kuhnustellut, senkin harakka?"
"Rouva", sanoi Cosette vapisten, "täällä tulee eräs herra yösijaa hakemaan."
Eukko Thénardier siivosi aivan äkkiä äkeän naamansa mitä mairittelevimpaan hymyyn, mikä temppu on ominainen etenkin kapakoitsijoille, ja etsi ahneesti tulijaa silmillään.
"Siinäkö se herra on?" kysyi hän.
"Niin, rouva", vastasi mies, nostaen käden hattuunsa.
Rikkaat matkustajat eivät ole niin kohteliaita. Tämä liike ja vieraan puvun ja matkatavaroiden tarkastus, jonka eukko Thénardier suoritti silmänräpäyksessä, saivat sen mairittelevan hymyn katoamaan rouvan kasvoilta ja entisen äkeän sävyn palaamaan takaisin. Hän virkkoi kuivasti:
"Astukaa sisään, ukkoseni."
"Ukkoseni" astui sisään. Eukko Thénardier tarkasteli häntä vielä kerran, tutki eritotenkin hänen takkiansa, joka oli lopen kulunut, sekä hänen hattuansa, joka oli hieman ränsistynyt, ja kysyi pään kohautuksella, nenän nyrpistyksellä ja silmän pilkahutuksella neuvoa mieheltään, joka yhä joi kuorma-ajurien kanssa. Mies vastasi tuolla huomaamattomalla etusormen viiputuksella, joka tämänlaisessa tapauksessa huulien soukistukseen yhtyneenä merkitsee: tyhjät taskut. Silloin huudahti eukko Thénardier:
"Kyllä nyt, hyvä mies, onkin niin hullusti, ettei meillä ole enää tilaa."
"Pankaa minut minne haluatte", sanoi mies, "ullakolle, talliin. Minä maksan siitä aivan kuin jos minulla olisi oikea huone."