— Ei, sanon minä!
— Kaupungintalossa, sanon minä!
— Ei, sanon vielä kerran!
Roteva kunnon Oudarde aikoi juuri vastata, ja riita olisi ehkä johtanut tukkanuottasille, ellei Mahiette olisi samassa huudahtanut:
— Katsokaa, miten paljon väkeä on kerääntynyt tuonne sillan päähän!
Ne näyttävät katselevan jotakin, joka on niiden keskellä.
— Niin, todellakin, sanoi Gervaise, kuulen tamburiinin äänen. Siellä tekee kai pieni Esmeralda vuohineen temppujaan. Joutukaa, Mahiette, juoksuttakaa poikaa! Tehän olette tullut katsomaan Pariisin merkillisyyksiä. Eilen näitte flaamilaiset, tänään teidän täytyy nähdä mustalaistyttö.
— Mustalainen! huudahti Mahiette ja pysähtyi tarttuen lujasti poikansa käteen. — Herra varjelkoon! Hän varastaa lapseni! — Tule, Eustache!
Hän alkoi juosta rantaa pitkin Grève-toria kohden, kunnes oli päässyt tarpeeksi pitkälle sillasta, eikä olisi silloinkaan vielä pysähtynyt, ellei poika, jota hän raahasi jäljessään, olisi kaatunut. Hän seisahtui hengästyneenä. Oudarde ja Gervaise saavuttivat hänet.
— Tuo mustalaistyttökö varastaisi lapsenne! huudahti Gervaise. —
Sepä omituinen ajatus.
Mahiette ravisti päätään miettivänä.