— Se on minun salaisuuteni.
— Haluaisinpa mielelläni tietää, mikä sinun salaisuutesi on, ajatteli Fleur-de-Lys.
Tällä välin oli vanha rouva noussut harmistuneena:
— Kuule, mustalainen, jollet sinä eikä sinun vuohesi aio tanssia meille, niin mitä sitten täällä teette?
Mustalaistyttö astui sanaakaan sanomatta hitaasti ovelle. Mutta kuta lähemmäksi ovea hän tuli, sitä mukaa hidastuivat hänen askeleensa. Näkymätön magneetti tuntui häntä pidättävän. Äkkiä hän käänsi kyyneleiset silmänsä Febusta kohden ja pysähtyi.
— Herra nähköön! huudahti kapteeni, — noin et saa mennä.
Tule takaisin ja tanssi meille jotakin. Mutta, kaunokaiseni, mikä on nimesi?
— Esmeralda, vastasi tanssijatar, hellittämättä katsettaan hänestä.
Tämän omituisen nimen kuullessaan purskahtivat tytöt rajuun nauruun.
— Onpa siinä hirveä tytönnimi! sanoi Diane.