— Jumalani! huudahti Fleur-de-Lys kapteenille. — Katsokaahan, kaunis serkkuni! sehän on mustalaistyttö, jolla on vuohi!
Ja hän kääntyi Febuksen puoleen. Tämä katseli kärryjä. Hän oli kalvennut.
— Mikä mustalaistyttö, jolla on vuohi? hän sanoi änkyttäen.
— Mitä! virkkoi Fleur-de-Lys; ettekö enää muista?… Febus keskeytti hänet.
— En tiedä, mitä tarkoitatte.
Hän otti askeleen astuakseen sisälle. Mutta Fleur-de-Lys, jossa sama mustalaistyttö oli hiljattain herättänyt niin voimakasta mustasukkaisuutta, joka nyt uudelleen hiipi hänen mieleensä, loi häneen läpitunkevan ja epäilevän katseen. Hän muisti nyt hämärästi kuulleensa, että muuan kapteeni oli sotkeutunut tämän noidan juttuun.
— Mikä teitä vaivaa! hän sanoi Febukselle, — tuo nainen näyttää vaivaavan teitä.
Febus koetti naurahtaa.
— Minuako! ei vähintäkään! Kaikkea vielä!
— Jääkää siis, jatkoi tyttö käskevästi, ja katselkaa loppuun saakka.