Kun neitosen vastustus alkoi jo horjua, avautui onneksi lasiovi äkkiä, ja vanha nainen näyttäytyi. Tyttö näytti hämmentyneeltä, upseeri harmistuneelta, ja kaikki kolme astuivat sisälle.
Hetken päästä korskui hevonen portaalin edessä, ja tuo kaunis upseeri ratsasti aika vauhtia Quasimodon ohitse.
Kellonsoittaja antoi hänen kääntyä kulmauksesta, mutta alkoi sitten apinan nopeudella juosta hänen jäljessään huutaen:
— Hei! kapteeni!
Kapteeni pysähtyi.
— Mitähän tuo roisto minusta tahtoo? mutisi hän nähdessään tuon kummallisen olennon nilkuttaen lähestyvän häntä hämärässä.
Quasimodo oli ehtinyt hänen luokseen ja tarttunut rohkeasti hevosen suitsiin.
— Seuratkaa minua, kapteeni, joku tahtoo puhutella teitä.
— Piru vieköön! murahti kapteeni, tuon variksenpelätin olen tainnut jossain ennenkin nähdä. — Hei! herraseni, päästätkö hevoseni suitset siellä!
— Kapteeni, vastasi kuuro, — ettekö kysy minulta kuka?